Ihmisen osa (Kari Hotakainen)

En tiedä kumpi on parempi: lukea se omalla äänellä omassa päässäsi, vai antaa Ritva Valkaman lukea sen sinulle tarinan kertojaminälle täydellisesti sopivalla äänellä ja eläytymisellä. Pääasia on, että luet tai annat lukea. 
Ohi et kävele.

Vuosi oli ehkä 2006. Meitä oli kukkurakourallinen kaveruksia eräässä olohuoneessa, kerrostaloasunnossa Rovaniemellä. Samassa huoneessa sattui olemaan Kari Hotakaisen kirja Satukirja. Joku alkoi lukea sitä ääneen. Pitkälle hän ei päässyt, kun jo käpertyi kokoon henkeään haukkoen. 
Kirja kiersi, mutta lukemaan ei kyennyt kukaan.
Muistan tuon illan iltana, jolloin nauroin ehkä elämäni makeimmin.



Tuo ilta muistui mieleeni, kun lainasin lähikirjastoni laihasta äänikirjavalikoimasta Hotakaisen teoksen Ihmisen osa, ja ryhdyin kuuntelemaan ensimmäistä kuudesta levystä automatkalla minnehän lie. Jo heti kohta tuuletin hampaitani pitkillä nauruunrepeytymisillä.

Hotakaisella on loistava huumori. Tai siis meillä on, Karin kanssa – samoille jutuillehan me.
Hotakaisen kerronnassa on samaa suorasanaista poskettomuutta, johon moni on tutustunut Paasilinnaa lukiessaan. Mutta Hotakaisen kerronnassa on lisäksi vielä mieletön määrä viisautta; vähän niin kuin Coelhoa vappunaamarissa. Vaikka ei ollenkaan: Hotakainen ei puhu henkisistä asioista. Mutta hänen viisautensa paljastaa arkipäiväisistä ilmiöistä niiden koomisuuden. Hän saa lukijan hymähtelemään omalle itselleen. 

Ihmisen osan juoni olisi voinut olla periaatteessa mikä tahansa. Tuollaisenaan se oli viihdyttävä ja täyteläinen, mutta tärkeäksi ei noussut niinkään se, mitä henkilöille tapahtui – päälipuolinen juoni siis – vaan se, miten he suhtautuivat elämänsä tapahtumiin. Hotakaisen riveillä virnisteltiin hyväntahtoisesti niin kirjailijan omalle ammattikunnalle kuin suomalaisillekin, niin hyväosaisille kuin vähemmälle jääneille; siinä kommunisteille missä kokoomuslaisillekin. "Minä olen hullu, sinä olet hullu: me olemme kaikki hulluja" sanoi hengellinen opettaja, jesuiittaguru ja psykologi Anthony de Mello. Hotakainen osaa ottaa siitä kaiken irti: katsokaa ympärillenne; eikö tämä ole aika naurettavaa! Ei naurettavaa negatiivislle tavalla, ylhäältäpäin katsottuna, vaan huvittuneena viereltä katsoen, huomaten, että se hassu pönttöpää jolle minä nauran olenkin lopulta aina minä itse.

Kirja vilisi poskettoman hauskoja vertauksia, elämänviisauksia ja ilmauksia, jotka olisin halunnut kirjoittaa ylös ja teipata wc-pönttöä vastapäätä.  Tähänkin olisi ollut mukava koota parhaat – mutta en raaskinut keskeyttää tarinaa sitä litteroidakseni; halusin kuulla eteenpäin.

6 kommenttia:

  1. Itse annoin Ritva Valkaman lukea ihmisen osani. Ihan loistava kirja, kuvailit sitä oikein osuvasti. Autossa naureskelin minäkin. :D

    Löysin just blogisi ja ilahduin kovasti. Kirjoitat raikkaasti ja oivaltavasti, esteetikkoa miellyttää myös kauniit ja erilaiset kuvat. Jatka samaan malliin:) (ainoa miinus tosta Todista ettet ole robotti...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minen pysty siihen robotti-epäilyyn vaikuttaan, jos tarkotat sitä, että kommentoidessa pitää laskee yks yhteenlasku.:P
      Määki haluan tommosen taljan mikä sulla on makkarin lattialla!! Lähtis laitumelle.

      Poista
    2. Pystytpähän muuten. Sen saa asetuksista pois. :D

      Poista
    3. no niimpä tietenki. seuraavaksi jäänki pohtimaan, että halaunko robottien kommentoivan täälä. päätös tulee olemaan vaikea!:D

      Poista
  2. Luin myös joulun alla tämän ihmisen osan ja siitä seuraavan kirjan Jumalan Sana. Hän vähän toistaa niissä auto-poro-hirvijuttua, mutta onnistuu silti olemaan hauska ja ruotimaan erilaisia asioita.
    Tämä viimeisin joka joulun alla ilmestyi on vielä lukematta, mutta senkin aion hankkia kyllä. Se ruotii kuulema meidän sairaalajärjestelmää, joten aihe on hyvin ajankohtainen. Hyvä kirjailija!

    Pidin kauan Hotakaisesta tauon, koska en ymmärtänyt hänen kiinteistönvälityskirjaansa oleenkaan aikoinaan kun olen itse kiinteistönvälittäjä. HÄntä ylistettiin vuosia että tuo kirja kuvaa hyvin välittäjän arkea ja mielestäni se on todella hatara kuva työstämme. Onneksi iloni ei sentään ihan pilaantunut vaan annoin hänelle vielä Mahdollisuuden.

    VastaaPoista
  3. Hotakaisesta en voi olla pitämättä.
    Hänen terävä, ripeärytminen ja hilpeä kerronta vie lukijansa mukanaan.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.