Mio, poikani Mio (Astrid Lindgren)

Se avautui kauniina. Syvän tummansinisenä. – Voiko kirjasta sanoa tummansinisenä? Tähtitaivaantummansinisenä.
Merkillisen syvänä ja symbolisena.

Elipä kerran, 
Kaukaisuuden maassa, 
Kuningas, joka oli pelkkää hyvyyttä ja rakkautta.
Kuninkaalla oli poika, jota tämä rakasti yli kaiken.
Mittaamattomasta rakkaudestaan huolimatta Isän oli lähetettävä poikansa pois: lunastamaan vapaaksi valtakuntansa lapset, jotka paha oli kironnut valtaansa. 
Näin oli kirjoitettu tapahtuvaksi jo tuhansia vuosia aiemmin.
- -
Matkansa vaikeuksissa poika saattoi tuntea isänsä läsnäolon, 
ja monien vaiheiden jälkeen hän pääsikin perille ja tuhosi pahan.
Lapset palsivat kotiinsa, ja paratiisi oli jälleen täydellinen.


Saatuani kerran päähäni, että Astrid Lindgrenin kirjasta Mio, poikani Mio löytyy raamatullista symboliikkaa, olen siitä aina vain vakuuttuneempi mitä enemmän asiaa mietin. Jos luette kirjan peilaten sitä koulun uskonnontunneiltakin tuttuihin tarinoihin, ette voi välttyä samalta ajatukselta kuin minä: mielenkiintoista!   
Rakastava isä, joka lähettää ainoan poikansa lunastamaan kadotettuja – pojan, josta on kirjoitettu: "hän on rikki polkeva käärmeen pään".
- -
Toisin kuin moni muu, olen tutustunut Lindgrenin tuotantoon vasta aivan viime kuukausina. Lienee eri asia lukea Lindgreniä ensimmäisen kerran aikuisena, verrattuna siihen, että olisi lapsuudessaan kuullut sitä viikoittain – ja olisi ehkä jäänyt kiinni mielikuvaan siitä, että kirjat ovat lastenkirjallisuutta. 
Ehkä olin etuoikeutettu. – Ainakin todella nautin kirjan monista tasoista. 

Erityisesti se, miten Lindgren kuvaa rakkautta, on vertaansa vailla. 
Se miltei huimaa.
Miten sellaisen määrän rakkautta edes voi sitoa musteeseen?

5 kommenttia:

  1. Kuulun sekä onnekkaisiin että niihin vähemmän onnekkaisiin (?), eli olen lapsena saanut kohtalaisen rautaisannoksen Eemeliä, Peppiä, Ronjaa ja Leijonamieliä, mutta tähän Mioon tutustuin vasta tänä keväänä, tosin äänikirjana. Hieno! Mitenköhän tosiaan avautuisi lapselle?

    VastaaPoista
  2. Lindgren on kaikkien kirjailija. Hän kirjoittaa siten, että lapset saavat hänen tarinoistaan seikkailua, hauskuutta, jännitystä ja turvaa - ja aikuiset saavat näiden lisäksi monia muita tasoja.

    Luin Mion nyt seitsenvuotiaalle lapselleni noin vuosi sitten ja luulen, että koimme kirjan hyvin eri tavoin.

    Hieno kuvakollaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Lindgren on kaikkien kirjailija." Niin totta! Tuohon ei oo enää lisättävää.;)

      Poista
  3. Haluaisin myös lukea tämän kirjan uudestaan näin vanhempana! Reilu vuosi sitten tuli hieman selailtua ja lueskeltua kirjaa sieltä täältä, kun tarvitsin katkelman erääseen oppilailleni suunnittelemaani tehtävään. (Olen tuleva ruotsin opettaja.) Minunkin silmääni pisti heti viittaukset Raamattuun, ja mieleen jäi uskomattoman kaunis lyyrinen kieli. Näistä pohdinnoista inspiroituneena luulen, että ehkä minun pitäisi heti huomenna mennä lainaamaan kirja kirjastosta?

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.