Seitsemännen portaan enkeli (Frank McCourt)


Melko monen sorttista sakkiahan me olemme, me ihmiset. Mutta yksi asia meitä kaikkia yhdistää: jokaisen eväspussi on puolillaan käpyjä, jotka joku muu on sinne laittanut. 

Erot syntyvätkin sitten siinä, miten suhtaudumme tilanteeseen: yksi lähtee jälestämään syyllistä hammasta purren ja nyrkit pystyssä, toinen itkua tuhertaen, "miksi, oi miksi minun pussiini..!" -valitusten kaikuessa peninkulmien päähän – mutta kolmas: hän kaataa kävyt pois, ja istahtaa nauttimaan lopuista eväistään samalla suunnittellen, mihin suuntaan lähtisi seuraavaksi.

Frank McCourtin elämänasenne on esimerkki viimeisimmästä: eväspussi kakkaa piripintaan, mutta kaveri ei välitä. Pitää sitä sen sijaan niin koomisena, että istahtaa ojanpientareelle ja nauraa katketakseen.  Jättää sitten pussin siihen, ja lähtee Amerikkaan. Siellä kun on kuulemma paremmat ruuat.

Frakin kaltaiset löytävät vastaukset pulmiinsa omasta itsestään, ja heidän energiansa suuntautuu eteenpäin. Heissä on iloa enemmän kuin muissa, sillä heidän energiansa ei kulu katkeriin ajatuksiin, mustasukkaisuuteen eikä kateuteen. Kun he haluavat jotakin tai jonnekin, he eivät vaadi muita tasoittamaan tietään, vaan he tekevät itse tiensä, ja hymyilevät tehdessään. Heidän ei tarvitse soimata sitä, joka ei työskennellyt kyllin sinnikkäästi heidän eteensä, eikä heidän ole epäonnistuessaan syytä olla katkeria kenellekään. Nyt ei vain onnistunut, mutta varmasti paras näin, he ajattelevat. Hyvin työni tein kuitenkin, parhaan taitoni mukaan.
Ja taas he hymyilevät.


Mutta ei Frank väitä, enkä minä väitä, että häntä olisi silloin naurattanut, kun isää ei palkkapäivänä kuulunutkaan kotiin, ja kun tämä aamuyöstä viimein ryömi ölisten kotiin, taskut tyhjinä, ja komensi lapset unistaan ylös laulamaan uskollisuuttaan äiti Irlannille. Vei monta vuosikymmentä, ennenkuin hän kirjoitti.
Siinä ajassa ehtii jo antaa anteeksi paljon.


Kannattaa todellakin lukea.
Erityisen mielenkiintoinen on kirjan uskonto-teema. Vuosisadan takaisessa irlantilaisessa katolilaisuudessa on tämän päivän katolilaisuuteen suhteutettuna hyvin koomisia piirteitä – mutta noissa piirteissä on silti  jotakin hämmästyttävän tuttua.

11 kommenttia:

  1. Tämä on yksi suuria kirjarakkauksiani. Aikanaan kävelin Frankin jalanjäljissä Limerickissä ja Atlantti paiskasi vettä niskaan, kuinkas muuten. Kirja on todellakin esimerkki siitä, miten kurjista asioista voi kirjoittaa ilman katkeruutta ja silti koskettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kunnioitettavaa omistautuneisuutta.;) mää oon päässy elämässäni yhen kirjan paikoille, Karen Blixenin museoituun kotitaloon Keniassa. Se oli kyllä itelleni pretty big day...

      Poista
    2. Oh, Karen Blixenin jalanjäljissä. :) Varmasti hieno kokemus. Olen lukenut Eurooppalaisena Afrikassa ja puuduttavan, mutta perusteellisen Thurmanin Karen Blixen -elämäkerran. Ja tietysti nähnyt elokuvan. Ainutlaatuinen persoona ja ihmeellinen elämä.

      Toinen kirjallinen matkakohteeni on ollut Pajalan Vittulajänkä. :D Melkein yhtä eksoottinen kuin Kenia. Ai niin, ja Aino Kallaksen kesäpaikka Hiidenmaalla. Se oli sykähdyttävä kokemus.

      Poista
  2. Oletteko Juhani ja Elina lukeneet McCourtin Liitupölyä, Teacher Man? Sama reippaus ja positiivisuus myös aikuiselämän kuvaamisessa.

    "Mutta ei Frank väitä, enkä minä väitä, että häntä olisi silloin naurattanut, kun isää ei palkkapäivänä kuulunutkaan kotiin, ja kun tämä aamuyöstä viimein ryömi ölisten kotiin ... Vei monta vuosikymmentä, ennenkuin hän kirjoitti.Siinä ajassa ehtii jo antaa anteeksi paljon."
    Hienosti kiteytit tämän asian. Aika kypsyttää, mutta ei kaikkia. Minulle tulee suomalaisista muistelijoista mieleen Hannu Väisänen ja Kreetta Onkeli, jotka ovat kirjoittaneet lapsuudestaan samalla hauskalla tavalla, vaikka haastatteluissa kertovat, että ei elämä tosiaankaan helppoa ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, en tiennykään et sillä on tuonki niminen! Amerikan ihmemaassa löyty kirpparilta ja oottaa lukijaansa, huippua että McCourtia riittää vielä senki jälkeen!=) Kiitos vinkistä!!:)

      Poista
    2. Tämä sopii sinulle erityisesti, kun olet opetustyössä. Hienoa opettajan työn pohdiskelua.

      Poista
    3. Oletko Marjatta lukenut vielä Barnettin Ihmeelinen mieli -kirjaa? Todella hienoa näkökulmaa kasvatukseen myös siinä.:) Jos sulla on lapsenlapsia niin voisit soveltaa Barnettin oppeja heihin ja blogata sitten että minkä alan huippuja synty.;)

      Poista
    4. Joo, pitää etsiä kirja! Kyllä on, kymmenvuotiaat kaksoset - olenkohan myöhässä heidän suhteensa ; ) ja kaksi alle kouluikäistä poikaa.

      Poista
    5. McCourtin muut kirjat ovat lukematta, ja nyt tuo Barnett alkoi kiinnostaa. Näin tässä kommentoinnissa käy... Lukulista venyy.

      Poista
    6. Tavoitit jotakin aivan olennaista McCourtin lähestymistavasta, kiitos! Tämä on yksi minunkin kestosuosikeistani. Luin tätä ensimmäisen kerran 1990-luvun lopussa, kun olin juuri muuttamassa joksikin aikaa Irlantiin. Näitä kirjojahan on kolme: Toinen osa kuvaa elämän alkua Amerikassa, nimeltään 'Tis. (Itselläni on nämä englanniksi kirjahyllyssä). Teacher Man on kolmas. Kaksi seuraavaa eivät kyllä tehneet minuun ollenkaan samanlaista vaikutusta kuin ensimmäinen, joka on mielestäni ehdottomasti paras!

      Poista
  3. Olen monesti harkinnut, että tämän voisi lukea, mutta nyt on sellainen olo, että tämä täytyy lukea. Kiitos arviostasi.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.