Tiededokumentti: Paastoaminen


Tämä ei ole kirja, mutta tämä voisi olla.


Ryhdyin vapaapäivän kunniaksi katselemaan läpi Ylen Areenassa olevia dokumentteja. Kouluviikoilla koko Areenaan on parempi olla menemättä, olen huomannut, ja itsensä päästäminen tuolle laitumelle on aina ilo. Nyt sieltä löytyi juttua suomalaisnaisesta, joka omistaa ainoan yksityisessä omistuksessa olevan kuninkaallisen linnan Ruotsissa, henkilökuvaa Sofi Oksasesta, aina ajankohtaista ja mielenkiintoista juttua rakastumisen ja seksin aivokemiasta, pingviineistä, huikeasta Ngorongoron kraatterista, Jehovan todistajista, epätavallisista yhteensattumista elämässä eli synkronisiteetti-ilmiöstä – ja paastoamisesta, minkä dokumentin katsoin heti toisena (... sen rakkaus & seksi -jutun jälkeen). Tämä ranskalais-belgialais-kanadalainen tiededokumentti oli mielenkiintoisin "kirja" taas toviin.

Onhan paastolla aina ollut kannattajansa. Tulee kevyt olo, ja vallan taivaallinenkin jahka ketoosiin pääsee. Mutta mitä tuo prosessi tekee aivoille, jotka tarvitsevat gluukosia? Entä mitä tuo prosessi tekee minun pienille lihaksilleni, jotka vaativat proteiinia? Mitä minä hyötyisin paastosta kun en ole edes ylipainoinen.
Itseäni eniten on mietityttänyt se, että lyhyessä paastossa menettäisi nopeasti lihasmassaa, jonka takaisin saamiseen menisi moninkertainen aika. Sekä se, että miten ihmeessä ihminen voi kestää näläntunnetta useita päiviä.


Tänään opin, että pingviinitkin paastoavat. Ja mitä käy pingviinin massalle tuona aikana: ensimmäisen sadan (jeah, SADAN) paastopäivän aikana elimistö ottaa 96 prosenttia tarvitsemastaan energiasta hajottamalla rasvaa, ja vain 4 prosenttia hajottamalla proteiineja! Paaston ensimmäisinä päivinä, elimistön glukoosivaraston nopeasti huvettua käytetään tovin proteiineja, mutta siitä eteenpäin käytössä on lähinnä rasvavarastot. Ja meillä kaikilla niitä löytyy, väittävät ne, jotka ovat päässeet kurkistamaan meidän normaalivartaloistenkin ihmisten nahan alle ja sisäelinsotkuun. Toki rasva-varaston kesto vaihtelee, siksi ihmisten ei suositellakaan kokeilevan pingviinimäisiä sadan päivän paastoja, vaan muutamien päivien, maksimissaan kolmen viikon jaksoja.

Dokumentti toi mielenkiintoista lisätietoa siitä, kuinka elimistö toimii paaston aikana, onko paasto vaarallista ja kenelle se sopii. Esimerkiksi sytostaattihoitoja saavien syöpäpotilaiden kohdalla paastosta voi olla suuri apu. Hiirillä riski kuolla suuriin sytostaattiannoksiin oli moninkertainen normaalisti syövillä hiirillä verrattuna paastoaviin hiiriin. Vasten arkiajatteluamme normaalisti syövä ei siis ollutkaan paremmissa voimissa. Paasto laukaisee soluissa jonkinlaisen suojavaihteen, joka saa elimistömme poistamaan kuona-aineet ja solumme toimimaan tehokkaasti. Syöpäpotilaan kannalta paasto on sikälikin mielenkiintoinen, että syöpäsolut menettävät geneettisen muistinsa, mistä syystä näissä tuo "suojamoodi" ei laukea kuten elimistön muissa soluissa eikä paastoaminen siksi suojaa syöpäsoluja, jotka glukoosia tärkeänä ravintonaan pitävinä ovat kovin heikossa asemassa paastoavassa elimistössä.

Siitä näläntunteesta: ilmeisesti kolmas päivä on pahin, ja muutamassa päivässä nälän tunnetta ei kuulemma ole enää ollenkaan. 

Mietin tässä, että nyt, opiskeluhommille pyhitetyllä hiihtolomaviikollahan voisi juttua kokeilla: pahin vaihe ehtisi mennä loman aikana ohi, ja ensi viikon alkaessa soitonopettaja jaksaisi iltansa kenties vähemmällä kahvilla.
Olen tänään käynyt vajaan viiden kilometrin juoksulenkin, syönyt 500 grammaa rahkaa, yhden mandariinin, kaksi kuppia kahvia ja juonut vettä. Vähän olisi nälkä, valveilla on kuitenkin oltu jo yhdeksän tuntia ja urheiltukin... Mutta ottaakon tuosta naamasta sen mitä tarvitsee, tästä eteenpäin ei ole tarjolla kuin vettä.
Katsotaan kestääkö kantti ja piristääkö homma, vai meneekö miinuksen puolelle.


Edit. 8.3.
Nämä kännykästä löytyneet kuvat on pakko jakaa!:D
Ensimmäisessä kuvassa minä maanantai-aamupäivänä ennen paastoa. (Parin viikon takaisella kahden viisurin poistolla voi pullansyönnin lisäksi olla tekemistä tuon toisen posken elämäntilanteen kanssa.;))

Ja kuva keskiviikolta, reilun 50 tunnin vesipaaston jälkeen paikasta yliopiston vessa:

Alempaan kuvaan kontrastia lisäämällä ero tulisi paremmin esille. Mutta kysymys kuuluu: missä on minun poskeni?!

😊

7 kommenttia:

  1. Nyt on takana 50 tuntia pelkällä vedellä. Eilinen päivä oli aika rankka, nälkä ei pysynyt poissa kovinkaan pitkiä jaksoja. Tänään, kolmanetena päivänä, ei ole enää juurikaan nälkä, ainakaan niin kova ettei se veden juonnilla rauhoittuisi, ja olo on hyvä. On tullut oltua tehokas, kun kokoajan pitää touhuta, ettei ehdi ajatella jääkaappia. Nyt olen yliopistolla kirjoittamassa esseetä. Edistyy hyvin, kun ruoka- ja kahvitaukoja ei tarvitse pitää.;) Vessassa saakin sitten rampata senkin edestä, vettä menee valtavasti.

    VastaaPoista
  2. Huhuu - ollaanko siellä vielä elossa?
    Muista tuon paaston jälkeen tai jo aikana ottaa vitamiineja purkista. Itse olen paastonnut kerran elämässäni; olin viikon nestepaastolla. Oli jotenkin nuhjuinen olo ja ajattelin kokeilla paastoa. Siitä oli se hyvä puoli, että arvostin valtavasti sen jälkeen yksinkertaistakin ruokaa, leipäpalasta ja perunaa. Huono puoli oli se, että hiuksia lähti. Tuli varmaan jotain puutosta.
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ollaan - väittäisinpä, että elämäni kunnossa!:))
      Olin vedellä tasan kolme vuorokautta torstaihin puolille päivin. Vointi oli koko ajan virkeä, mutta ei sellainen, että olisi tehnyt mieli maratoni juosta. Tavallista iltapäiväväsymystä ei tullut, ja toimintakyky oli huipussaan ruoka-ajatusten poissamitämiseksi. Ja siihen, mitä löhdin hakemaan: turvotus on tiessään ja tuntuu että näytän paremmalta kuin koskaan.:D Ja ei muuten ole maha pömpöllään, voin kertoa. Eikä pieretä, ei kierrä, ei mitään, vielä pari päivää lopettamisen jälkeenkään. Peukku!!
      Torstaina aloitin kahvilla, muutamalla lusikallisella rahkaa ja suolapähkinöillä. Illalla söin Espan Kappelissa kanasalaatin, joka maistui TAIVAALLISELTA! Oikeastaan kaikki, mitä sen jälkeen olen syönyt, on maistunut siltä: täydellisen hyvältä!

      Suosittelen ehdottomasti kaikille! Ja nimenomaan vesipaastoa. Mehupaastolaiset ovat kaikki poikkeuksetta valittaneet huonovointisuutta. Vesipaastossa ainakaan minä en kärsinyt muuta kuin nälästä. Mieli oli kirkas ja olo kevyt, ja on sitä edelleen. Mutta eihän nälässä oleminen hupi ole, tympäsihän se, ja siksi lopetinkin: en halunnut pilata Helsingin reissuani kävellen vatsa kurnien kaikkien silmiä hiveleviä cupcake-kahviloiden ohi.;)

      Loppulausuntona todettakoon, että KOKEILKAA, jos yhtään epäilette kärsivänne hiilariturvotuksesta tai olette väsyneitä. Näin lyhyellä paastolla ei varmastikaan maksa ja sydän vielä synny uudelleen, mutta muutaman päivänkin paastolla saa parannettua tilannetta jaksamisen suhteen, ja paaston jälkeen kevyt syöminen jatkuu varmasti oman aikansa, ja kallistaa parempiin ruokailutottumuksiin.

      Eräs ystäväni oli muuten vedellä kahdeksan vuorokautta, ja kehui vireystilansa kohentuneen huomattavasti, ja aloitettuaan paaston jälkeisen vähähiilihydraattisen välikauden jälkeen hiilihydraattien syönnin jälleen, oli tuntenut tukkoisen ja raskaamman olon saman tien.

      Että ei sitä karkkia ja pullaa, me!;) Mietin tuossa eilisen (vai toissapäiväisen) "suomalaiset saisivat vähentää sokerinkäyttöään puoleen"-iltapäivälehtilööpin luettuani, että asialla olisi VALTAVAT kansantaloudelliset seuraamukset. Mitä asia tekisi työtehollemme ja kilpailukyvyllemme, kun emme kärsisi enää joukolla "hiilaripöhnästä" ja iltapäivän kuolemanväsymyksestä samassa määrin?
      Ja ne säästöt terveydenhuollon kustannuksista............

      Poista
  3. Laiks! Mainitun dokumentin innoittamana kokeilin itsekin noin neljän päivän nestepaastoa. Mitä jäi käteen? Näläntunne vaihteli eri päivinä. Join muutakin kuin vettä. Paras olo oli neljäntenä päivänä ensimmäiset 9-10 tuntia heräämisen jälkeen. Siis todella hyvä olo. Asiaa saattoi auttaa puolen litran törppö lakkakääpä-pakuriteetä maidolla ja siirapilla maustettuna heti aamutuimaan. Toisena paastopäivänä join lähes pelkkää vettä ja seuraavana yönä nukutti nin hyvin että nukuin pommiin :-) Montakohan päivää pitäisi olla vesipaastolla että näläntunne häviäisi kokonaan? Toisekseen huomasin sellaisenkin merkittävän seikan, että vaikka näläntunne liudentuisi paastotessa, sosiaalinen riippuvuus ruuasta ei katoa mihinkään. Vähän väliä TEKI MIELI ruokaa vaikka ei ollutkaan varsinaisesti nälkä! Summa summarum: suosittelen kokeilemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippu kuulla, että oot kokeillu ja tykänny! Itellä tekis mieli jo ottaa uusiksi ku väsyttää taas koko ajan.

      Poista
  4. Hei, olen nyt ollut vesi + vihreä tee paastolla 6.10.2014 lähtien. Käytännössä olen syönyt viimeksi 5.10.2014 illalla. Minun paastoni lähti nälkälakko ajatuksesta, koska 10-vuotias poikani on jonottanut tarpeellista tutkimusta ja hoitoa mielestäni liian kauan. Meitä on pompoteltu luukulta toiselle ja pahoiteltu resurssipulaa. Melkoista p:n jauhantaa sellaiset puheet, kun lapsi jouduttiin erottamaan ystävistään ja perheestään ja sijoittamaan isovanhemmille 130 km päähän oireilun helpottamiseksi. Kaupunki (Salo) ei ainakaan säästä tällä järjestelyllä. Minä kolmen lapsen äitinä olen valmis olemaan vähintään 40 päivää vesipaastolla saadakseni vauhtia lapseni tutkimuksiin ja hoitoon. Olen itse terveydenhuollon ammattihenkilö ja laskeskelin, jotta elimistö pärjää n. 40pv ilman ravintoa mainiosti. Kiinnostus tieteellisiin faktoihin heräsi ja katsoin myös mainitsemasi dokumentin ja suorastaan riemastuin, kun pelkästään oma päättelykykyni näillä miltei viisi vrk paastonneilla aivoilla vielä riitti itselläkin arvioimaan turvallisen paaston kestoa, omalla kohdallani ylipaino helpottaa hommaa, ylimääräistä rasvaa sen verran, että varmaan 50vrk voi huoletta pistellä vedellä. Siispä eläköön nälkälakko - vesipaasto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups. Kerrohan miten siellä on mennyt! Toivotaan että pojan hoito saadaan järjestettyä! Tsemppiä!!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.