Neljäntienristeys (Tommi Kinnunen)


Tämän kirjan luettuani olin niin "tuntemisissa", hämmennyksissäni, ajatuksissani sanaton, niin epäselvillä omista mielipiteistäni ja tunteistani
että oli mahdotonta kirjoittaa mitään. 
Päätin olla bloggaamatta koko kirjasta. Istahdin pianon ääreen, ja soitin sen ulos. Sain kiinni teemasta, josta tuli Onnin teema. Onnin, joka minun lukemassani Neljäntienristeyksessä oli päähenkilö. Tuossa teemassa on valtavasti surua. Väliosassa joku hakkaa itseään ulos ruumiistaan kun ei kestä enää, kirkuu kuin yliajettu villieläin. Sitten on taas rauha.
Äärettömän surullinen rauha. Luopuneen rauha.


Päätin olla bloggaamatta, kunnes Järjellä ja tunteella -blogin Susa kirjoitti kirjasta Facebookiin
sen, mitä itsekin tunsin: Luin vihdoin loppuun Neljäntienristeyksen ja sydän meinaa pakahtua jostain selittämättömästä..liikutuksesta ja onnesta, että sai lukea niin hienoa kotimaista kirjallisuutta. <3

"Mää en pysty ees bloggaan siitä ku se oli niin hyvä", kommentoin siihen.

Sitten menin syömään mämmiä, ja ajattelin kirjaa, ja ajattelin blogiani. 
Että minulla on tapana jättää bloggaamatta kirjoista, jotka olivat niin huonoja, etten jaksa sanoa niistä mitään. Ja että perustin blogini – kuten sen nimikin kertoo – siihen tarkoitukseen, että täällä voisin suositella kirjoja joista pidin, ja täällä voisimme niistä keskustella.

Miksi jättäisin kertomatta, että Neljäntienristeyksestä minä pidin? Miksi en vain kirjoittaisi – jos en enempää kykene – että Neljäntienristeys: lukekaa se, ihmiset, lukekaa se. Että en osaa sanoa siitä tämän enempää,
mutta kun olette sen lukeneet, tiedätte kyllä miksi.



Ja nyt minua oikeastaan itkettää.

8 kommenttia:

  1. Todellakin! Muuta en kykene vielä pakahdukseltani sanomaan.

    VastaaPoista
  2. Ihanasti sanoiksi puettu pakahtuminen!

    PS: Olisipa ollut mahtavaa saada kuulla, kuinka soitit tämän kirjan ja sen herättämät tuntemukset!
    (Huutomerkki!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munstaki ois hauska omaa musiikkia jakaa, mutta vielä siihen ei oo rohkeutta. :)
      Ehkä isona perustan kirjablogin, jossa bloggaan kirjoista musiikilla.:P

      Poista
  3. Tiedätkö, minullekin jäi joskus näin. Kirja tekee niin suuren vaikutuksen - on niin hyvä, ihana, koskettava, lähelle tuleva, ihmeellinen tai ties mitä ja mistä syystä - ettei sitä voi analysoida blogiinsa. Tai voi, mutta vasta ajan kanssa. Kirjoitit niin, että tekstisi pakahduttaa. Se on hyvä.

    (Ja Neljäntienristeys oli niin ikään hieno romaani.)

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia kirjasta!

    Tässä oli jotain sellaista, mikä on vaikea pukea sanoiksi. Toisaalta sitä samaa vanhaa, mitä kotimaiset kirjailijat tuntuvat vuosi vuodelta vain pyörittelevän kirjoissaan ja silti jotain todella raikasta, uutta ja koskettavan herkkää.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.