Elämäni oivallus – kuinka toivuin aivohalvauksesta (J. B. Taylor)



Huu, tämähän oli mielenkiintoinen kirja! Ehdottomasti lukemisen arvoinen kaikille, jotka työskentelevät millään tapaa mahdollisesti joskus missään muotoa kenenkään kanssa, jolla on jokin neurologinen poikkeavuus, kaikille, joita kiinnostaa psykologia, aivojen toiminta tai oppiminen, sekä niille, joita kiinnostaa neurologinen näkökulma mielenhallintaan ja erityisesti itämaisten uskontojen korostamaan mielenrauhaan, jota myös me länsimaalaiset nykyään tapaamme tavoitella esimerkiksi mindfulnessin menetelmin. Pakko-lukea myös kaikille, jotka joskus ovat edes suunnitelleet ajavansa pyörällä ilman pyöräilykypärää.

- - -

Kirjan kirjoittaja, neuroanatomiaan erikoistunut tutkija, Timen vuonna 2008 maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalle nostama Jill Bolte Taylor sai aivoverenvuodon myötä aivovaurion. Hänen vasempaan aivopuoliskoonsa tuli suuri verenpurkauma, joka tuhosi laajahkon alueen. Taylor menetti hetkessä kaikki taitonsa ja tietonsa.

Verihyytymä poistettiin leikkauksella, ja Jill saattoi aloittaa kuntoutumisen. Kahdeksassa vuodessa hän kuntoutui. Kirja kertoo tuosta ajasta, jonka lähtöpisteessä vasen aivopuolisko oli lähes kokonaan poissa pelistä, ja jonka päätepisteessä se toimi jälleen entiseen tapaansa.

Vasemman aivopuoliskonsa jouduttua pois pelistä Jillin kokemus elämästä mullistui täysin. Kokemuksensa myötä hän on alkanut ajatella ihmisaivojen vasemmalla ja oikealla puoliskolla olevan selkeät roolit: oikeassa aivopuoliskossa sijaitsee kyky olla tässä hetkessä, siellä sijaitsee rauha ja harmonia, kun taas vasemmassa aivopuoliskossa sijaitsevat kauppalista, tehokkuus, ja sisäinen puheemme, joka meitä jatkuvasti eteenpäin ruoskii.

- - -

Aivopuoliskojen työnjaosta väännetään rankasti kättä, ja tuota keskustelua seuraava, itseni heihin lukien, ei kykene varauksetta ottamaan vastaan Taylorin ajatuksia aivopuoliskojen selkeistä, itsenäisistä rooleista, siitä, että molemmilla aivopuoliskoilla olisi oma "minuutensa", joiden kamppailua on sekin, nousenko sohvalta työhön, vai jäänkö lepoon ja rauhaan. Mutta hänen ajatuksensa ovat niin rohkeita ja raikkaita, että niitä oikeastaan haluaa uskoa. Emmehän voi kieltääkään hänen omaa kokemustaan. Minulla ei ole ollut vasemman aivopuoliskon toimintahäiriötä, mikä minä olen hänen sanomisiaan mitätöimään? Eikä myöskään sinulla ole uskoakseni Taylorin kokemuksen kaltaista kokemusta ollut.
Niinpä voimme vain lukea ja ihmetellä.


Kirja antaa myös uutta näkökulma suhtautua ihmisiin, jotka puhuvat "energioista" ja "auroista". Kukaan ei ole juuri koskaan selittänyt, mihin nuo ilmiöt voisivat perustua, eikä siihen, miksi meistä osa uskoo kaikkeen tähän "energia-hörhöilyyn", ja osa taas ei. Taylor esittää selitykseksi oikean aivopuoliskon olevan energioita havainnoivan ja intuitiivisen, kun taas vasemman aivopuoliskon ääni on tuo järki-minämme, joka pyrkii kumoamaan oikean aivopuoliskon vihjeet, ja että toisilla meistä on parempi kyky havainnoida oikean aivopuoliskon intuitiivisia viestejä, kuin toisilla.

- - -

Kokosin tähän muutami mielenkiintoisia, outoja ja tuttujakin juttuja, joita Taylor omaan kokemukseensa ja neurotieteilijän tietoihinsa nojaten ihmisen aivojen ja mielen toiminnasta kirjassaan kirjoittaa:


- Nukkuminen on harjoituksen rinnalla tärkein osa aivojen kuntoutumista ja palautumista.

- Huomion kiinnittäminen siihen, mitä jo on opittu, ja siitä jatkuvasti iloitseminen, pitää yllä motivaatiota kuntoutua.

- Oikea aivopuolisko kokee harmoniaa ympäristön kanssa: että olemme osa ikuista energian ja molekyylien virtaa, ikään kuin nestettä.

- Sisäinen rauha on oikeassa aivopuoliskossa oleva neuronipiiri, joka on jatkuvasti toiminnassa, ja tietoisuuteemme tavoitettavissa. 

- Rauha koetaan tässä hetkessä. Ensimmäinen askel kohti mielenrauhaa, tuon tietyn oikean aivopuoliskon neuroniverkon valtaan päästämistä, on olla läsnä tässä ja nyt.

- Nykyhetkeen pääsee tietoisella mielen rauhoittamisella: en ole kiireinen. Olen rento. Ren-to.

- Anna sisäisen puheesi häipyä taustalle. Älä kiinnitä siihen huomiota.

- Jokainen ajatus, jonka mukaan lähdet, vie sinut pois tästä hetkestä. Keskity vain aistimaan.

- Syöminen on hyvä tapa harjoitella läsnäoloa. Tunnustele ruokaa suussasi. Leikittele sillä. (Äitisi ei ole kieltämässä.)

- Huomioi se, mitä mikäkin ruoka saa kehosi tuntemaan. Sitä sinulle ei kerro ruoan pakkausseloste.

- Hiilihydraatit saavat minut kokemaan oloni uneliaaksi, ja aivoni puutuneiksi. Proteiineista koen saavani energian vakaammin.

- Myös tuoksut ovat hyvä tapa palata tähän hetkeen. Käytä nenääsi ja nauti sen välittämistä aistimuksista.

- Myös kuunteleminen on tapa palata tähän hetkeen. Voit harjoitella sitä vaikkapa ei-analysoivalla, heittäytyvällä ja tuntevalla musiikinkuuntelulla. Feel that music, älä ajattele sitä.

- Sisäinen puhe on vasemman aivopuoliskon tuotos.

- Kielteinen sisäinen puhe (oman itsen soimaaminen ym. pään sisäinen jäkätys) vaikuttaa siihen, miten kohtelet muita, ja tämä taas vaikuttaa siihen, miten muut kohtelevat sinua. 

- Negatiiviselle sisäiselle puheelle on tehtävä rajat. Sisäistä puhettaan voi ohjailla kuin lapsilaumaa, tai koiranpentua: "tuo oli aiheetonta". "Olepas nyt."

- Elämä on liian lyhyt murehtimiseen.

- Jotkin tunnereaktion syntyvät automaattisesti, mutta pääosin minulla on itselläni valta, miten mihinkin ärsykkeeseen reagoin: hymyilenkö, vai kilahdanko.

- Rektion säätelyä helpottaa se, että oppii tarkkailemaan mieltään ja siellä herääviä tunteiden ja reaktioiden syntyä. Tämä antaa pelivaraa ja vie niskanpäälle: tunteet ja reaktiot eivät enää heittele minua.

- Minun ei tarvitse ajatella asioita, jotka tuovat minulle pahaa mieltä.

- Mielenrauha ja ystävällisyys ovat vaihtoehto jokaisessa tilanteessa.

- Anteeksiantaminen muille ja itselle on myös aina vaihtoehto.

- Tämän hetken näkeminen hyvänä on aina vaihtoehto sekin.

- Elämän kuormittavuuden tiedostaminen auttaa ymmärtämään muiden ihmisten virheitä: hekään eivät ole saaneet syntyessään opaskirjaa siihen, mikä toimintatapa on missäkin tilanteessa kaikkien kannalta paras ja kestävin. Me olemme opettelemassa täällä jokainen, noviiseja kaikki. Armollisuus muita kohtaan tuo mielen hyvinvointia.

-  Oikea aivopuoliskomme havainnoi energioita.

- Voimme harjaantua havainnoimaan ihmisten ja paikkojen energiaa, ja voimme oppia kiinnittämään huomiota myös siihen, millaista energiaa me itse välitämme.

- Intuitioita on syytä kuunnella. Ne ovat energioita havaitsevan oikean aivopuoliskon viestejä.

- Luonnollisin tunteemme on ilo.

- Ilon saavuttaa tässä hetkessä.

- Tyytyväisyys on valinta. Mieti, miltä tyytyväisyys tuntuu kehossasi. Miksi ihmeessä valita tyytymättömyys, vieläpä usein tietoisesti?

- Kaikki kokemuksemme ja tunteemme ovat tiettyjen niistä vastaavien neuronipiirien tuotetta. Jos omassa elämässään haluaa vahvistaa ilon kokemukseen liittyviä hermoverkkoja, kannattaa suosia niiden ihmisten seuraa, jotka sallivat sinun olevan iloisia, ja vältää niitä, jotka saattavat aiheuttaa sinussa vaikkapa ärtymykseen osallistuvien hermoverkkojen aktivoitumista.

- Kipu on kudostemme hätähuuto sitä uhkaavasta vaarasta. Nopeimmin kipu lakkaa, kun keskitämme kaiken huomiomme siihen. Näin aivomme saa viestin, että viesti vastaanotettu, kivun tehtävä on täyttynyt. Tämä helpottaa kipua nopeasti.

- Fyysinen kipu ja kärsimys ovat kaksi eri asiaa. Voimme itse valita, heittäydymmekö kärsimään (aijajaioijoijoi minua onnetonta, raukkapoloista parkaa, oivoivoivoi miten surkea minun kohtaloni oijoijoijoi onkaan!!).

- Ajatuksemme, tunteemme ja reaktiomme tunteisiimme ovat omia valintojamme. Eilinen ei määrää tätä päiväämme. Olen tänään sellainen kuin tänään valitsen olla.

- Käytä omaa valtaasi ja vaikuta elämääsi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.