Alive Inside (dokumentti mielimusiikista muistisairaiden hoidossa)

Suomen kansa ikääntyy ja ikääntyessään sairastaa eteneviä muistisairauksia yhä enenevissä määrin.  Tänä päivänä Suomessa on noin 100 000 keskivaikeasti ja vaikeasti dementoitunutta ja muutama kymmenen tuhatta lievästi dementoitunutta. Vuonna 2020 muistisairaita arvioidaan olevan jo 240 000 ja vuonna 2050 jopa 300 000. Ja samaan aikaan vanhushuoltosuhde jatkaa kiivasta vinoutumistaan: kun Suomessa vuonna 1990 yhtä yli 64-vuotiasta kohti oli neljä työikäistä, nyt meitä on enää alle kolme – ja vuonna 2060 suhde on enää yhden suhde yhteen. 
Jos tänä päivänä hoitohenkilöstöllä ei ole aikaa kohdata laitoksessa elävää vanhusta, miten sitten?

Vuosi 2060 on se, kun esimerkiksi minä tarvitsen vanhustenhuollon palveluita.
 
Minun on kai nopeasti tehtävä ne lapset ja laitettava rahaa säästöön. 
Mutta entä, jos lapset eivät huolehdikaan? Entä, jos puoliso kuolee ensin? Entä, jos vastoinkäymiset vievät säästöt?
Entä jos se olen minä, joka omaishoitaa, ja jolla sitten loppuvatkin voimat?
Se, joka joutuu itse laittamaan rakkaimpansa laitoshoitoon.




Tutkittaessa omaishoitajien jaksamista ja toisaalta vanhustenhuollon palveluita tarjoavien laitosten hoitohenkilökunnan työn kuormittavuutta, molemmissa ryhmissä työn kuormittavimmaksi puoleksi on noussut sama tekijä: dementian käytösoireet. Käytösoireilla tarkoitetaan paitsi rivojen puhumista, seksuaalista ahdistelua, lyömistä, sylkemistä ja potkimista, myös esimerkiksi vaeltelua, kotiin lähtemistä vaikka on jo kotona, epämääräisten tavaroiden syömistä, tarkoituksetonta ääntelyä ja huutamista, jatkuvaa avunpyytämistä, tavaroiden keräilemistä ja kätkemistä ja monia muita yksilöllisiä oireita. Kun omaishoitajat ovat nimenneet syitä sille, miksi lopulta päätyivät luopumaan omaishoitajuudesta, tärkeimmäksi syyksi on noussut hoidettavan käytösoireilu.

Käytösoireet ovat siitä hankalaa sakkia, että niitä on vaikea kohdennetusti hoitaa. Niiden hoitoon käytetyt lääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksinaan muun muassa muistin heikkenemistä ja kaatumisia. 
Yksi kaatuminen, niin elämä liikuntakykyisenä olikin sitten siinä. Ja muistin heikkeneminen muistisairauden lääkityksen sivuvaikutuksena? Kyllä kiitos.


Jan Klavuksen ja Jenni Pääkkösen valtion taloudelliselle tutkimuskeskukselle viime vuonna tekemän raportin mukaan kansantalouden kestävyysvajeen suuruus tulee väestön ikääntyessä yhä voimakkaammin riippumaan siitä, miten kustannusvaikuttavasti vanhustenhuolto saadaan järjestettyä. Omaishoito, joka tuottamiinsa säästöihin nähden on järkyttävän vähän tuettua, on se, mihin tulee kannustaa ja tukea, ja sen mahdollistamisessa vaikuttavan hoidon löytäminen käytösoireisiin on ensisijaisen tärkeä huomionkohde. Ja huomiota alkaa olla jo aika jakaa jonnekin muuallekin kun lääkepurkkeihin, sillä muistisairauslääkkeiden käyttö on jo nyt riistäytymässä käsistä: kun Kela vuonna 2005 maksoi korvauksia 25 500 potilaan muistisairauslääkkeisiin, vuonna 2012 niitä maksettiin jo 62 000 potilaalle.

"Dementialääkkeiden kulutus on ollut Suomessa jo pitkään 2–3-kertaista muihin Pohjoismaihin verrattuna. Ovatko muistisairauksien tutkimus- ja hoitoketjut Suomessa ylivertaisia vai jatketaanko dementialääkitystä turhan pitkään? Milloin ikääntyneen väestön hoidontarve tyydyttyy ja vakiinnuttaa dementialääkkeiden kulutuksen Suomessa? Vai onko niiden yhä yleistyvä käyttö uusi viite psykomedikalisaatiosta" kysyy Kelan tutkimuslaitoksen johtava ylilääkäri Lauri Virta.



Yhdysvalloissa on julkaistu pitkään työstetty dokumentti mielimusiikin käytöstä vanhustenhuollossa erityisesti muistisairaiden ilona ja apuna, ja haluaisinpa sanoa, hoitona. Dokumentin nimi on Alive Inside. Se kertoo Yhdysvalloissa käynnissä olevasta hankkeesta, jossa vanhainkodeissa asuvien vanhusten käyttöön hankitaan mp3-soittimia, ja näihin soittimiin ladataan jokaisen vanhuksen omaa mielimusiikkia.
 
Tutkimukset ovat osoittaneet tähänkin saakka, että mielimusiikilla on dementian käytösoireita sivuvaikutuksitta vähentävä vaikutus. Musiikinkuuntelu vähentää aggressiivisuutta, agitaatiota ja masennusoireilua – käytösoireiden todellisia syitä. Mielimusiikinkuuntelun mahdollistaminen on myös parantanut vanhainkotien ilmapiiriä ja henkilökunta on kokenut työnsä kuormittavuuden vähentyneen.

Tutkimukset on kuitenkin tehty pienillä joukoilla ja ne tulevat tämän takia aina häviämään valtavilla rahamäärillä tehdyille lääketutkimuksille. Aina. Tutkimusresurssien vähyyden vuoksi musiikkia tutkivan on käytännössä mahdotonta saada musiikkia verrattavaksi lääkehoitoon dementian käytösoireiden hoidossa. 
Käytösoireiden hoitoon käytetään nykyisellään usein psyykenlääkkeitä, joiden vaikuttavuus nimenomaan noihin käytösoireisiin on huomattavan kyseenalainen.
Alive Inside haluaa herättää keskustelua siitä, voitaisiinko lääkitsemisen sijaan tarkastella käytösoireiden taustalla olevan ahdistuneisuuden syitä ja voitaisiinko niille tehdä jotakin. Voisiko identiteetin rippeistä kiinni pitämisen taistelussa voimaannuttava musiikki olla kokeilemisen arvoinen hoitokeino.


Minä aion seistä sen puolesta, että meistä jokaisella on oikeus musiikkiin myös sairastuttuamme. Pidän sitä ihmisoikeutena, mitä yhdelläkään kiireeseen vetoavalla johtajattarella tai rivihoitajalla ei ole oikeutta keneltäkään kiistää saatika riistää. 
Mielimusiikinkuuntelun mahdollistaminen on myös vaivana pieni, se vie saman ajan kun lääkkeen antaminen. Ja töissä meillä on velvollisuuksia. Vanhustyössä musiikinkuuntelun mahdollistaminen kuuluu näihin.

Se on velvollisuus.

Mutta velvollisuutemme on myös meillä muilla. Kuten Harriet Finne-Soveri ja Anja Noro ovat kirjoittaneet, "parinkymmenen vuoden kuluttua suurin osa vanhuksia nykyisin hoitavista ammattilaisista on eläkkeellä, ja ennusteiden mukaan uusia hoitajia tulee töihin vähemmän kuin alalta poistuu. - - On aika pohtia, miten muutkin kuin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutuksen saaneet ihmiset voisivat auttaa hyvän vanhuuden turvaamisessa".

Se, millaiseksi me vanhustenhuollon muovaamme, sanelee sen, millainen meidän oma vanhuutemme tulee olemaan. Onnellinen on se, joka voi luottaa oman puolisonsa kärsivällisyyden kyllä kestävän, tai omien lasten kyllä hoitavan. Mutta jokaisen lienee syytä pohtia sitäkin mahdollisuutta, että niin ei välttämättä käy.
Tai sitä, millä mielin oman rakastetun voi laitoshoitoon saatella.
Tai millä keinoin tuota laitokseen joutumista voisi vielä viivyttää.

Minä haluan vielä nähdä sellaisen Suomen, missä muistisairaan kanssa lääkärin pakeille menevä voi pyytää lääkäriä kirjoittamaan "reseptin" musiikkiin. Miksi mp3-soitin ei voisi olla Kela-korvattava apuväline? Miksi musiikkia ei voisi määrätä lääkärin toimesta, samalla tavalla kuin määrätään keppijumppaa ja kyykkyjä rollaattorin varassa?
Lääkärin sana on tämän päivän vanhukselle edelleen Jumalan sanasta seuraava, ja monelle hoitajalle se on sitä myös, onhan lääkäri häneen usein esimiesasemassa ja merkittävässä roolissa hoidon suunnittelussa. Niin kauan kuin lääkäri ei huomioi musiikkia osana muistisairaan kokonaisvaltaista hoitoa, ei musiikkia huomioi muukaan hoitohenkilökunta.
Ja kappas, kun vanhus ei sitä itse muista ehdottaa.
 



Dokumentti mielimusiikin käytöstä muistisairauksien hoidossa löytyy suomenkielisillä tekstityksillä Netflixistä (ensimmäinen kuukausi maksutta, se kannattaa hyödyntää!), ja englanninkielisillä tästä:



Lähteet:

Beshar, L. (2010). Dementia- ja psyykenlääkkeiden käyttö dementian käytösoireiden hoidossa.Tampereen yliopisto.
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/77829/gradu04578.pdf?sequence=1

Erkinjuntti, T., Rinne J. & Soini, H. (toim.) (2010). Muistisairaudet. Duodecim.

Finne-Soveri, H. & Noro, A. (2014). Voimavarat pitää kohdentaa vanhusten kotihoitoon. HS, vieraskynä, 14.6.2014.
http://www.hs.fi/paivanlehti/paakirjoitukset/Voimavarat+pit%C3%A4%C3%A4+kohdentaa+vanhusten+kotihoitoon/a1402643878337

Gerdner, L. A. (2012). Individualized music for dementia: Evolution and application of evidence-based protocol. World journal of psychiatry, 2 (2), 26.
Klavus, J. & Pääkkönen, J. (2014). Miksi kestävyysvajelaskelmat eroavat toisistaan? Hoito- ja hoivamenoista tehtyjen oletusten vaikutus tuloksiin. VATT valmisteluraportit, Helsinki.

Sung, H. C., Chang, A. M., & Abbey, J. (2006). The effects of preferred music on agitation of older people with dementia in Taiwan. International journal of geriatric psychiatry, 21(10), 999.

Sung, H. C., Chang, A. M., & Lee, W. L. (2010). A preferred music listening intervention to reduce anxiety in older adults with dementia in nursing homes. Journal of clinical nursing, 19 (7‐8), 1056-1064.

Sung, H. C., Lee, W. L., Chang, S. M., & Smith, G. D. (2011). Exploring nursing staff’s attitudes and use of music for older people with dementia in long‐term care facilities. Journal of clinical nursing, 20 (11‐12), 1776-1783.

Virta, L. (2013). Dementialääkkeiden käyttö yleistyy – hinnat halpenevat ja peruskorvaukset laajenevat. Sic! Lääketietoa Fimeasta 2/2013.

2 kommenttia:

  1. Kiits.
    Näemmä dokumenttia ei pysty enää youtubesta katsomaan. Eihän se siellä tietenkään laillisesti ollut...

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.