Olemisen sietämätön keveys (Milan Kundera)


Ihminen ei voi koskaan tietää, mitä hänen tulee haluta, sillä eläessään vain yhden elämän hän ei voi verrata sitä edellisiin tai korjailla sitä seuraavissa.



Elämme vain kerran.
Kun valitsemme, emme voi koskaan tietää, oliko valintamme paras mahdollinen. Emme koskaan. 
Ja jos jossittelemme, mitä hyödymme siitä

sillä jos olisin valinnut toisin, kuka sanoo, että muut olosuhteet olisivat pysyneet samoina? Jos käsikirjoitus olisi ollut erilainen, se olisi ollut erilainen.


Sillä, mitä olemme valinneet, ei oikeastaan ole mitään väliä. Valitsimme niin tai näin, voi käydä hyvin tai voi käydä huonosti. Näennäisesti ennustettavien seuraamusten joukossa olevien näennäisesti vähäpätöisten ennakoimattomien seurausten summa sumentaa selkeimmänkin askelkartan. Oikeastaan on turha edes punnita: emme pääse kurkistamaan kuitenkaan.


Pääasia on tuntea vapaus.
Kun emme voi koskaan tietää,
menkäämme vain;

Älkäämme katsoko taaksemme tai uskotelko itsellemme,
että sen olisi pitänyt mennä niin,
sillä se ei mennyt.

Vapauden voi saavuttaa vain luopumalla,
luopumalla menneestä ja tulevasta.

Silloin voi kuulla musiikin,
jota universumi soi.



2 kommenttia:

  1. Kirjoitin juuri omaan blogiini Rein Raudin Rekonstruktiosta ja se herätti osin samantapaisia ajatuksia kuin sinulla tässä.

    VastaaPoista
  2. Hyvää pohdintaa ja hienoja ajatuksia. Herättävät paitsi omaa ajattelua, myös halun lukea Kunderaa, jota en olekaan koskaan lukenut. Nyt ihmettelen, miksi en.

    Ja hei, aivan käsittämättömän upea kuva taas kerran!!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.