Valkyriat (Paulo Coelho)



Ja se merkitsi sitä, että hän rikkoi yhtä luonnon tärkeimmistä laeista: jokainen liike tarvitsee lepohetkensä.


Gradu tuli pakettiin. Muistisairauden käytösoireet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi fyysisesti ja sanallisesti levottoman käyttäytymisen osalta kuuden viikon päivittäisellä mielimusiikin kuuntelulla. Samoin väheni kiireen tuntu työssä hoitajien arvioimana, ja hoitajien työhyvinvointi parani sekin vertailuryhmään nähden tilastollisesti merkitsevästi. Hyvin kävi, siis.
Jos lukijoissa on joku, joka olisi oman työpaikkansa (eli muistisairaiden osaston) kanssa halukas osallistumaan tutkimukseen mielimusiikin vaikutuksesta käytösoireiluun sekä hoitajien työssäjaksamiseen, laita sähköpostia osoitteeseen juhani.pelkonen@gmail.com. Aikeena on jatkaa aiheen tutkimista.


Sitten muihin aiheisiin.




Vastoin aiempaa ”antakaa minulle jotakin uutta”–politiikkaani halusin palata kirjojen pariin jollakin tutulla ja varmalla kirjailijalla.
Ensin valitsin Camusin Ruton, mutta teos hävisi aiemmin lukemilleni Camus'lle numeroin 0–6. 

Yleistä mielipidettä mukaillen koetin seuraavaksi Siilin eleganssia. Pah ja nääh sekin.

Lopulta tartuin Coelhoon.



Toimi.


Coelho tuo valoa ja toivoa, rohkaisee ja voimaannuttaa. Coelhoa kannattaa lukea.
Mutta jos tietää olevansa jo täydellinen
ja on osannut päällystää tiensä vapaaksi mistään yllättävästä aina kuolemaansa saakka,
ei kannata vaivautua. Kannattaa vain jatkaa valitsemallaan tiellä

katse tiukasti taakse, mielessä rohkeuden kokemus: ”minä kohtaan!”
Mutta ei se ole rohkeutta; käydä selkä edellä kohti jotakin, mitä ei uskalla katsoa.



Olen saavuttanut elämässäni paljon sellaista joka on minulle tärkeää, mutta alan tuhota saavuttamiani asioita, koska hoen itselleni että ne ovat menettäneet merkityksensä. Tiedän että se on valhetta ja että ne ovat minulle edelleen tärkeitä, ja jos tuhoan ne, tuhoan samalla itseni.


Taidan ihastua vielä monta kertaa, hän ajatteli. Hän ei tuntenut siitä syyllisyyttä. Ihastuminen oli hienoa ja hauskaa, se toi lisämaustetta elämään.
     Se oli kuitenkin erilaista kuin rakkaus. Rakkaus on mittaamattoman arvokas, sitä ei saa vaihtaa mihinkään.






Olen toistaiseksi salolainen. Salo ei olekaan yksi suuri Nokian hautakumpu kuolleine kukkineen, kuten ajattelin. Täällä on 
a) eläviä kukkia
b) kiva uimahalli ja muutenkin hyvät mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen
c) Toinen keksi -niminen erinomainen kahvila (!)  ja monta muutakin mukavaa kahvilaa (testasin kahdessa päivässä viisi...)
d) autoilijoilla tapana pysähtyä päästääkseen jalankulkijan suojatien yli (!!)
e) mainiomainio kirjasto, jossa on muun muassa harjoitustila pianonsoittoa varten (!)
f) hienoja vanhoja taloja 
g) hyvät kulkuyhteydet
h) halpaa kebabia ja pitsaa (4,50 euroa!)
i) kaks hyvää kahvilallista kirpputoria: Radiokirppis ja Aarresaari
j) lämmintä.

Salo on yllättävän jees!



1 kommentti:

  1. Onnea gradun paketoimisesta :) Vai Saloon läksit, onnea uusiin ympyröihin! Taidat näyttää paikallisten silmissä erikoiselta kun Oulun liikennekulttuuriin tottuneena vilkuilet epäilevästi autoja, että ajaako ne sun päälle vai ei jos ylität tien ;) Hmm... Olen lukenut Coelholta vain sellaisen Rakkaus -ajatelmakirjasen, muuhun hänen tuotantoonsa en ole ainakaan vielä tarttunut.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.