Lapsen oikeus (Ian McEwan)


Luen mieluiten klassikoita ja puoliklassikoita, vuosien ja jopa sukupolvien toimiviksi todistamia teoksia. Se on turvallista ja helppoa, ja säästää pettymyksiltä ja ajanhukalta. Joskus kirjastosta tarttuu kuitenkin mukaan kirjoja, jotka otan mukaani kuin arvan, odottaen innolla päästä raaputtamaan: jääkö käteen muuta, kuin harmaa moska kynnen alle.

Ian McEwan oli vain nimenä etäisesti tuttu. Mielipidettä, haaleintakaan, minulla ei hänestä ollut. Kirjakerhon lehtien sivuille saatoin hänen nimensä helposti mieltää. Jotakin vaivatonta, pureskelematta nopeasti nieltävää ehkä.


Lapsen oikeus oli hieno kirja. Uskonnon suhde inhimilliseen, erityisesti sosiaaliseen hyvinvointiin, on teema, jossa riittää puolia ja pohdittavaa. Jos on lestadiolaisuus ollut median riepoteltava, niin on ollut toisinaan myös Jehovan todistajien yhteisö, jonka käytäntöä katkaista kaikki yhteydenpito uskonyhteisön jättäneeseen on arvosteltu. McEwanin teoksessa katsellaan tilannetta, missä uskonto tulee esteeksi alaikäisen saada parasta mahdollista hoitoa sairauteensa, sillä uskonto kieltää verivalmisteiden käytön. Argumentit uskonnon puolesta ovat tuttuja myös muiden Raamattuun perustavien uskonyhteisöjen puheenvuoroista ajassamme, ja tuo uskonto vastaan maallinen valta ja ihmisen perusoikeudet -keskustelu on kenties kirjan parasta antia. Toinen kiehtova keskustelu käydään avioeron partaalla keikkuvan myöhäistä keski-ikää elävän pariskunnan päiden sisällä. Mitä hyljätyksi tulemisen pelko on? Pelkoa sosiaalisesta "hylkiöydestä"? Pelkoa kasvojen menettämisestä? Pelkoa epäonnistumisen kokemuksesta? Yksinäisyyden – oman itsen – pelkoa?

Entä onko onnettomassa tilanteessa yhteen jäämisen tahtominen pelkkää pelkuruutta sekin: me kaksi säälittävää pelkuria, yhdessä enää vain siksi, ettemme uskalla.


Antonhy de Mello on sanonut, että kaikki negatiiviset tunteet ovat johdettavissa pelkoon. Olen ajatellut tuota usein, monien monien tunteiden ja tilanteiden kohdalla.
Kaava toimii aina.




4 kommenttia:

  1. Mulla jäi Lapsen oikeus kesken. En vaan yksinkertaisesti saanut siitä sellasta otetta, että olisin jaksanut kirjan loppuun. :/ Toinen McEwan on odottamassa, että jos se sitten enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue sitte uuestaan ku oot käymässä läpi avioeroa, ni tulee sitä tarttumapintaa.;) :D

      Poista
  2. Monet ovat hehkuttaneet Lapsen oikeutta, mutta oma kokemukseni oli, että se jotenkin työnsi luotaan. Moraalis-eettinen puoli oli kyllä kiinnostava.

    Jäin nyt miettimään, enemmän kuin Lapsen oikeutta, tuota de Mellon toteamusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. De Mellon ajatuksissa riittääki miettimistä... Ootko lukenu Havahtuminen-kirjaa, johon hänen luentojaan on koostettu?

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.