Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta (Björn Wahlroos)

Kirja alkaa heti voimakkaalla lainauksella:
Kun muistelen kaikkea lukiossa oppimaani roskaa, on ihme, että osaan ajatella ollenkaan.

Tämän päivän opettajassa pistää. Mutta en voi pudistaa päätäni: miten paljon oppikirjoja selatessa onkaan miettinyt sitä, tämäkö on todella kaikkein oleellisinta? Ja sitä yrittää parhaansa, että saisi sysytettyä kiinnostuksen, toivoo joskus sohaisevansa jotakin, joka syttyisi palamaan,
saisi liikautettua jotakin, joka sitten liikkuisi itsekseen,
saisi synnytettyä ajattelua,
tarkkailevaa ja kysyvää mieltä,
uutta luovaa
ja kuitenkin kiitollista, armollista ja hyvinvoivaa,
aivan ennen kaikkea ymmärtävää.

Niin,
niin sitä toivoo
menee Wilmaan ja muistuttaa läksystä.
Mutta sitä ei kukaan lue
ja sitä ajattelee taas, että fan,
minä kaikkeni vuoksesi teen, mutta sinussa ei liikahda mikään.




Ja jo heti kohta tuleekin toinen vahva lainaus. Me kaikki tiedämme mitä pitäisi tehdä, mutta jos teemme sen, kuinka meidät valittaisiin uudelleen. Jo tämän dilemman pureskelu ja sen todeksi löytäminen on elämys, joka antaa jo enemmän, kuin monikaan kokonainen kirja.


Niin on osuvia ajatuksia kirjaan poimittu, että haluan levittää niistä vielä yhtä, joka olkoon myös minun terveiseni kaikille meille, jotka osallistumme talouspoliittiseen tai mihinkään keskusteluun kodeissamme, kahviloissa ja sosiaalisessa mediassa. Tämä on haaste Keynesiltä:Kun tosiasiat muuttuvat, muuttuvat myös minun mielipiteeni.
Entä teidän?

Saisipa tuo Keynesin lausahdus raikastaa talouspoliittista keskustelua, jossa niin usein nojataan taivaantotena Keynesin sanomisiin vuosikymmeniä sitten tilanteissa, joissa olosuhteet olivat hyvin toisenlaiset kuin jonakin lokakuisena torstaina vuoden 2016 Suomessa.


Hyvin mielenkiintoinen, maailmaa avartava kirja.
Suosittelen kaikille.
Kuva lainattu luvatta Yleltä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.